Suomen homohistoria

1600-luvun alussa sodomian synnistä tuli laitonta Ruotsi-Suomen laissa. Lakia ei käytännössä kuitenkaan juurikaan pantu käytäntöön, sillä demonisena kuvattu sodomiitti ei vastannut kansan kuvaa miesten välisistä suhteista. Käsitettä homoseksuaalisuus ei ollut vielä olemassa. Miesten väliset suhteet eivät olleet kulttuurisesti merkittävä asia.

1800-luvun lopulla syntyy käsite homoseksuaalisuus, kun tiede alkaa tutkia seksuaalisuutta.

Suomen ensimmäisessä rikoslaissa 1894 “samaa sukupuolta olevien välinen haureus” määritellään rangaistavaksi rikokseksi. Tämä kuitenkin enemminkin toistaa jo aiemmin tehtyä, Raamatun oppeja jäljittelevää lakia, kuin vastaa kulttuurin yleisiä käsityksiä.

1800–1920 Samansukupuolisia suhteita ei koeta Suomen kulttuurissa merkittäväksi ongelmaksi, eikä ihmisiä juurikaan tuomita rikosoikeudessa homoseksuaalisista teoista.

1920 Touko Laaksonen syntyy.

1930–1945 Miesten välinen halu määritellään tiedeyhteisön toimesta sairaudeksi nimeltä homoseksualismi. Käsitys tästä sairaudesta, joka mädättää yhteiskunnan ja heikentää kansaa, leviää ja nousee valtaan. Rikostuomiot homoseksuaalisista teoista kasvavat räjähdysmäisesti. 30-luvulla suoritetaan jopa homoseksuaalien kastrointeja.

1945–1971 Yhteiskunta ja valtio vainoaa homoseksuaaleja pyrkien kitkemään pois tämän sairauden. Homot vetäytyvät pakon edessä piiloon. Pelko, häpeä ja piileskely saa homojen anonyymin seksin kulttuurin voimistumaan, sillä se on suurelle osalle ainoa keino purkaa sairautensa oireita. Tiivistyvä vaino alkaa kuitenkin myös synnyttää yhteistä identiteettiä sorretuissa.

1950-luvulla Suomessa pelätään homoseksualismin sairautta ja sen leviämistä sekä taistellaan aktiivisesti sitä vastaan. Ilmiannot ovat yleisiä. Poliisi tekee ratsioita ja pidättää homoseksuaaleja. Homoseksuaalien nimiä julkaistaan sanomalehdissä ja itsemurhat ovat yleisiä. Väkivalta homoseksuaalia kohtaan nähdään oikeutettuna, eikä sitä pidetä tuomioistuimessa rangaistavana tekona. Käsitteitä piilohomo tai kaapissa olo ei ole olemassa, koska kukaan ei voi olla avoimesti homoseksuaali. Naismaisuus on vallitseva tapa ilmaista homoseksuaalisuutta, sillä siitä ei voida tuomita.

1957 Tom of Finlandin piirroksia aletaan julkaista Yhdysvalloissa Physique Pictorialissa.

1960-luvulla seksuaalisuus, ja siten myös homoseksuaalisuus, nousee Yhdysvalloissa ja Euroopassa laajemmin julkiseen keskusteluun. Useat kulttuurivaikuttajat alkavat ajaa seksuaalista vapautta ja kansan arvot alkavat kääntyä tähän suuntaan etenkin akateemisissa piireissä ja nuorison keskuudessa.

1960-luvulla sensuurilainsäädäntö poistuu, jolloin Tom of Finlandin tuotanto alkaa levitä laajemmin ja ilman rajoituksia.

1967 Ensimmäinen homoseksuaalien asiaa Suomessa ajava yhdistys perustetaan Ilta-Sanomien “Homopesä” skandaaliartikkelin (1966) aiheuttaman kohun seurauksena. Vapaustaistelu alkaa tosissaan. Yhteiskunnallinen mielipide on muuttunut yli keikahduspisteen.

1971 Homoseksuaalisuus dekriminalisoidaan.

1976 MSC Finland Tom’s club perustetaan Helsingissä.

1981 Homoseksuaalisuuden sairausluokitus poistuu.

1985 Tom of Finland Foundation perustetaan.

1991 Tom of Finlandin ensimmäinen taidenäyttely Suomessa. Touko Laaksonen kuolee.

1999 Viimeiset homoseksuaalisuutta erikseen säätelevät lakipykälät kumotaan.

2002 Parisuhteen rekisteröinti tulee mahdolliseksi samaa sukupuolta oleville. Oikeudet lain edessä eivät kuitenkaan ole vielä samat kuin avioliitolla.

2009 Homoseksuaaliset parit, joilla on rekisteröity parisuhde, saavat adoptio-oikeuden.

2015 Tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan. Suomen laki kohtelee nyt kaikkia seksuaalisia suuntauksia tasa-arvoisesti.

%d bloggers like this: